torstai 19. syyskuuta 2013

Israel, ani ohevet otkha! <3

Minun yksi ehdoton lempimaa on Israel. Israelissa olen käynyt kaksi kertaa, ensimmäisen kerran alle 5 - vuotiaana ja seuraavan kerran 12 - vuotiaana. Varsinkin tällä toisella kerralla Israel vei lopullisesti sydämeni.
Israel on maana älyttömän mielenkiintoinen ja  kaunis. Ja ihmiset ovat kauniita, ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia. :) Ai niin ja telkkarista tulee tuhat kertaa parempaa ohjelmaa kuin Suomessa. Plussana vielä se, että Israelissa on lämmintä ja merta ja järviäkin löytyy.
Jopa siihen tottui hyvin nopeasti, että kaikilla sotilailla oli rynnäkkökiväärit olalla, vaikka aluksi se tuntui oudolta, kummalliselta ja ehkä hieman pelottavaltakin. Muutenkin sotilaat ja armeija oli todella näkyvästi esillä, etenkin juuri tuolla Jerusalemissa.
Israel on sellainen maa, jossa aion luultavasti aina lomailla. :) Israeliin voisin hyvin muuttaakin, mutta se, etten osaa hepreaa luo tässä ongelman. Voisihan sitä opiskella ja sitten muuttaa Israeliin vaikka yliopiston jälkeen työtä tekemään... Surffailin netissä ja huomasin ilokseni, että The Hebrew University of Jerusalem ja Tel Aviv University ottavat englannin kielisiin vaihto-ohjelmiinsa opiskelijoita. Tämä olisi hyvä tapa päästä viettämään vuosi Israelissa :) Kibbutzille voisi mennä töihin tai au - pairiksi voisi Israeliin myös lähteä :)



Ihana Eilat, jossa on tullut kahteen kertaan lomailtua :) Tuolla on niin uida, vesikin tuhat kertaa puhtaampaa kuin Suomessa, oikeasti näkee pohjaan asti :) Silmään menenvä suolavesi vain pikkuinen miinus :(


Outo ja erikoinen Kuollutmeri. Yksi maailman cooleimmista paikoista! <3 Ja mun atooppinen ihokin tykkää :D


Jerusalemin Vanhan Kaupungin basaareita :)


Hyvä esimerkki israelilaisesta mieskomeudesta ;) Kuvassa on siis Dudu Biton, jalkapalloilija, joka pelaa nykyisin Liegessa, Belgiassa. On vaan niin hyvännäköinen ;) <3 Noi silmät... <3 ;) ;) ;) Muutenkin ihan helvetin hyvän näköinen jätkä ;)


Tasapuolisuuden nimissä laitan tänne myös kauniin israelilaisnaisen kuvan. Kyseessä on siis Natalie Portman, joka 3 - vuotiaana muutti perheensä mukana Yhdysvaltoihin. Natalien äiti on siis amerikkalainen, isä israelilainen. Ja nykyään Natalie on naimisissa juutalaisen miehen kanssa, kun itsekin on juutalainen. :) Mutta Natalie nimesi ensimmäisen lapsensa Aleph:iksi, joka on heprean aakkosten ensimmäinen kirjain. :) Onpahan Natalie näin sanonutkin: "I really love(s) the States... my heart's in Jerusalem. That's where I feel at home." 

Israel... ihana ihana maa, jonne pakko on päästä aina ja aina vaan uudestaan :) Israel, rakastan sinua ikuisesti! <3 Israel, ani ohevet otkha! <3 <3 <3 Mutta nyt, se on Shalom (Hei / nähdään) ja minun kohdaltani myös Laila tov (=hyvää yötä)!  :) 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Salaliitto vuonna 39

Tuli tänään katsottua ruotsin esseen kirjoittamisen lomassa katsottua loistava brittiläinen elokuva Salaliitto vuonna 39 (Gloroius 39). Tämä(kin) ihanuus oli BBC:n leffatuotantoa. :)
Elokuva siis kertoo toista maailmansotaa edeltävistä viikoista ja eräästä yläluokkalaisesta perheestä, jolla on näkyvä paikka parlamentissa ja sitä kautta myös maailmanpolitiikassa. Elokuvan nimen mukaisesti sodan syttyessä jotkin parlamentin jäsenet haluavat sodan loppuvan mahdollisimman nopeasti, jotta englantilainen maaseudun idylli ei vain kärsisi mahdollisista sodan tuhoista. Myös ensimmäinen maailmansota kummittelee mielessä. Natsi - Saksalle ollaan valmiita tekemään minkälaisia myönnytyksiä tahansa, jotta sota saataisiin loppumaan ja englantilainen maalaisidylli voisi palata ja kaikki olisi taas hyvin.
Toista maailmansotaa edeltävinä vuosina Isossa - Britanniassa oli myöntyväisyyspolitiikkaa herra Neville Chamberlainin johdolla. Churchill ei tehnyt myönnytyksiä Natsi - Saksan suuntaan, mutta Chamberlain teki. Elokuvassa tuodaan hyvin esiin ristiriita Chamberlainin ja Churchillin kannattajien välillä, joka oli siis oikeasti olemassa.
Kyseessä on siis jännitystrilleri. Jännitys pysyi yllä todella hyvin aina loppuun saakka. Koskaan ei tiennyt mitä tuleman piti. Kohtauksissa tapahtuvat asiat tulivat täysinä yllätyksinä katsojalle tai ainakin minulle. Tuntui, että salaliitto oli heti Annen jäljillä. Kun salaliitto lopulta koko laajuudessaan paljastui, tuli minulle täytenä yllätyksenä ja ehkä hieman järkytyksenäkin se, että kuinka laaja ja tehokas salaliitto olikaan kyseessä.
Elokuvan mise-en-scene (eli suomeksi näytteillepano) oli myös todella kaunista ja hyvin tehtyä. Puvustus ja lavastus oli historiallisesti oikeaoppista ja kauniisti tehtyä. Kuvauspaikat oli myös oivasti valittu. Elokuvaa kuvattiin käsittääkseni Norfolkissa, studiolla Lontoossa, Buckinghamshiressa, Great Yarmouth - nimisessä kaupungissa ja Lontoossa. Maisemat olivat myös upeita tässä elokuvassa. Elokuvan maisemat heijastelivat hyvin elokuvan henkeä ja tunnelmaa.
Elokuvan pääroolissa Annena loisti Romola Garai, joka on yksi lempinäyttelijöistäni, eikä suotta. Romola Garain mahtava näyttelijäntyö lisäsi entisestään tietynlaista pelottavuutta ja kauhua elokuvassa, joka kuuluu hyvään trilleriin. Ja tässä elokuvassa tuo kauhu oli juuri oikeanlaista, pisteet myös siitä!
Muutkin näyttelijät onnistuivat hyvin rooleissaan, elokuvassa nähtiin mm. aina yhtä mahtavat Bill Nighy (Annen isä), Julie Christie (Annen Elizabeth - täti), Juno Temple (Annen sisko), Charlie Cox (Annen rakastettu), David Tennant (Annen serkku), Hugh Bonneville (Annen kollega) ja ihana Eddie Redmayne (Annen veli), johon täällä ruudun takana kirjoittava henkilö taitaa olla hieman ihastunut. ;) Anteeksi, mutta kun se on vaan niin ihana... <3 Ja pirun hyvä näyttelijäkin kaiken lisäksi. Ja hyvän näköinen ja puhuu ihanaa yläluokan englantia ja sillä on ehkä maailman söpöin nauru ja ja ja.... Okei, nyt lopetan Eddie Redmaynen perään kuolaamisen ja keskityn asiaan eli elokuvaan nimeltä Salaliitto vuonna 39.
Tästä elokuvasta ei oikeastaan edes ole mitään pahaa sanottavaa. Se jäi vain hieman ärsyttämään, että Annen ja hänen rakastettunsa suhteen ei annettu kehittyä sen pitemmälle. Annen rakastettu kun oli tosi ihana hahmo, samoin kuin Anne itsekin. Olisi ollut myös hauska tietää mitä Anne teki myöhemmin elämässään? Mitä hänestä tuli? Paljastuiko valtiolle tai kenellekään tavalliselle englantilaiselle koskaan vuoden 39 salaliitto? Luultavasti ei. Mitä todisteille tapahtui? Kysymyksiä, kysymyksiä joihin emme välttämättä tule koskaan saamaan vastauksia...
Mutta ihana elokuva. Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan tämän ihanuuden! :)
Elokuvaa kuvaa täydellisesti yksi englannin kielen sana: " A Masterpiece. " Koska sitä se todella on, taideteos, ainutlaatuinen ja ihana.


Elokuvan sisarusperhe. Romola Garai on blondi, Juno Temple brunette, Eddie Redmayne kuvan ainut mieshenkilö, brunette hänkin. Eikös olekin jumalaisen hyvännäköinen tuo Eddie Redmayne? Mmmmm.... ;)


P.S: Elokuva on katsottavassa vielä tämän päivän ajan Yle Areenassa, josta sen itsekin katsoin. Katsokaa ja nauttikaa! :) Lupaan ettette pety kyseiseen elokuvaan. :) Se on oikeasti hyvä! :)

P.S.S Jos haluatte nähdä ja kuulla, kun David Tennant puhuu ylistävästi Churchillista skottiaksentilla, katsokaa tämä elokuva. Yksi hyvä lisäsyy katsoa tämä elokuva, vai mitä? :D



Ihana Romola Garai piknikillä englantilaisessa maalaisidyllissä. :)


Elokuvan traileri. 



Näyttelijöiden haastatteluja :)

Ihana helmi elokuvataiteen saralta, suosittelen! :)
Onko teillä omia lempparileffoja, joita te rakastatte, mutta joista harva ihminen on kuullut tai saatikka nähnyt? 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Historiafriikillä asiaa!!! :)

Lempiaineeni koulussa on historia. Historian tunteja odottaa aina innolla, niissä tunneilla on aina oma ilmapiirinsä, kun pääsee sukeltamaan menneeseen. :) Historia on myös aina tuntunut oppiaineena järkyttävän helpolta, kokeisiin en oikeastaan koskaan lukenut, läksyt teen about 5 minuutissa ennen tunnin alkua tai tunnilla, yms. :D
Historian läksyjen vastaukset löytyvät suoraan kirjasta, mikä voisi olla sen helpompaa? Lukiossa historian opiskelu on tuhat kertaa hauskempaa kuin ylä - asteella. Pääsee oikeesti syventymään asiohin, saa kunnolla pohtia syy ja seuraus - suhteita. :)
Historian aion ehdottomasti kirjoittaa ylppäreissä. Historiaa haluaisin myös opiskella lukion jälkeen yliopistossa. Olisi ihanaa työskennelle historian parissa aikuisena. Opettajaksi en haluaisin, mutta tutkija olisi vasta jotakin. :)
Mielestäni historiaa ei arvosteta Suomessa läheskään tarpeeksi. Historia on kumminkin asia, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään - menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.
Näin! ;)

Totta! :)


Ihana <3

Historian rakastaminen on tärkeä osa persoonallisuutta, tärkeä osa minua :)

P.S Niitä kommentteja on aina kiva saada :D