tiistai 31. maaliskuuta 2015

3 ihaninta kaupunkia

Laura omassa blogissaan listasi taannoin omat inhokki ja suosikkikaupunkinsa. Tuosta postauksesta inspiroituneena päätinkin esitellä myös omassa blogissa ne omat suosikki ja inhokkikaupungit ;) Tässä ekassa postauksessa esittelin mun suosikkikaupungit, kakkososassa on sitten vuorossa ne ei-niin-kivat kaupungit :p

1) Lontoo

Lontoo on myös minunkin lempikaupunki, samoin kuin Lauran :) Lontoossa ensin pelotti ja kammotti se kamala väenpaljous (Victorian juna-asemalla ja Westminsterissa kyllä varmaan aina ihmisiä riittää :p), mutta rakastuin silti Lontooseen heti ensisilmäyksellä. Lontoo on ehkä jopa lempikaupunkini, rakastan sitä kaupunkia vaan niin paljon <3 Ja mun suurin unelmani olisi asua Lontoossa jonain päivänä :)

2) Jerusalem, Israel

Jerusalem on taas kaupunkina jotenkin aivan erityyppinen kuin Lontoo. Jerusalemissa on pyhä paikka kolmelle aika isolle ja tärkeälle uskonnolle: juutalaisuudelle, islamille ja kristinuskolle ja uskonto näkyykin tosi vahvasti Jerusalemin katukuvassa. On itkumuuria, Jeesuksen hautaa, moskeijoita yms. Jerusalem on historialtaan äärimmäisen kiehtova kaupunki ja haluaisinkin siellä käydä (ja tulen varmaan käymäänkin) monta kertaa :)


3) Firenze, Italia

Olen Italiassa käynnyt muutamassa kaupungissa (Rooma, Milano, Venetsia, San Marino ja Firenze). Firenze on mun mielestä kaikista ihanin italialaisista kaupungeista. Firenze on kaupunkina aivan uskomattoman kaunis ja viihdyttävä, en osaa oikein edes selittää miksi pidän siitä kaupungista niin paljon <3

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ihana, kamala nuoruus

Aloitin bloggaamisen 16 - vuotiaana, samoihin aikoihin kuin lukion. Blogi on mulla kulkenut mukana koko lukioajan ja samalla myös ne viimeiset teinivuodet. Mun oma nuoruus on ollut tavallaan aika tavallista, ehkä jopa hieman tylsääkin välillä. On ollut masennusta, angstia, stressiä, ihastumisia (vakavia ja ei niin vakavia), huolia, ongelmia kotona (lähinnä äidin kanssa joitain mielipide-eroja ja sen takia riitaa esim. mun halusta opiskella ulkomailla) ja kaikkea muuta sellaista mikä kuuluu ihan olennaisesti nuoruuteen ja siihen, kun kasvaa aikuiseksi.

Mun mielestä nuoruus on henkisesti hirveen raskasta aikaa, pitäisi selvittää koulut kunnolla, kasvaa fyysisesti ja henkisesti aikuiseksi, päästä opiskelemaan, miettiä tulevaisuutta itselleen, alkaa hankkia oma elämä, kasvaa ennen kaikkea aikuiseksi. Olin itse koulukiusattuna 4 vuotta peruskoulussa, mistä johtuen olin välillä aika masentunut ja välillä tuntu vaan siltä, etten enää jaksa. Haluan kuolla. Vaihdoin lukioon Helsinkiin, sain kavereita ja ennen kaikkea aloin uskoa siihen, että olen rakastamisen arvoinen ihminen. Ahdistavassa ja tuomitsevassa ympäristössä erilaisena muihin verrattuna aikuiseksi kasvaminen ei ole ihan helppoa. Mulla oli onneksi tukena ihana perheeni. kulttuuri, yläasteella eräs ihana poika, johon olin ihastunut, tanssiminen ja unelmat. Ilman niitä en olisi varmaan tässä nyt kirjoittamassa tätä postausta. 
Olen elänyt suhteellisen suojattua ja turvattua ja hieman tylsähköä elämää pienessä kunnassa maalla (vaikka virallisesti asunkin taajamassa :p). Ensi syksynä jos kaikki käy niinkuin haaveilen, olisi edessä yliopisto-opinnot ja muutto joko Skotlantiin, Stadiin, Tampereelle tai Joensuuhun. Sen lisäksi että odotan innolla itse opiskelua yliopistossa (valtio-oppi tai historia <3), odotan myös innolla sitä maankuuluisaa opiskelijaelämää ja kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita isoilla kaupungeilla on tarjota. Ja sitä vapautta, kun en asu enää kotona, voin 100 % päättää mitä teen, tavata kavereita ihan vapaasti eikä tarvitse kiirehtiä siihen viimeiseen klo 23.30 bussiin :) Vapautta, sitä odotan eniten <3 Ja elämää isossa kaupungissa, koska sinne minä kuulun enkä tähän peräkylään. Isoissa kaupungeissa keskellä muita ihmisiä, keskellä kiirettä - sinne minä todella kuulun, se on kotini <3


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Feminismi & minä

Olen ollut feministi 12 - vuotiaasta asti ja tulen sitä myös olemaan koko elämäni ajan. Kun kerran on laittanut feministin lasit päähänsä, ei niitä enää pois saa :)
Feminismi on sukupuolten välisen tasa-arvon parantamista. Minulle myös intersektuaalisuus on tärkeää (sukupuoleen vaikuttaa myös siis seksuaalinen suuntautuminen, äidinkieli, asuinpaikka, ikä, ihonväri yms). Haluan ajaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja siihen intersektuaalinen feminismi sopii paremmin kuin hyvin ;)

Suomi on suhteellisen tasa-arvoinen maa, mutta vielä on paljon tehtävää tasa-arvoisen yhteiskunnan eteen. Mm. seksuaaliseen häirintään, lähisuhdeväkivaltaan ja palkkaeroihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja ne ongelmat pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman nopeasti. Ja Ruotsissa miehet tekevät 20 - 30 % enemmän kotitöitä kuin Suomessa (HS teki tästä tutkimuksen joskus syksyllä). Suomi on parissa hyvinvointivaltioon liittyvässä jutussa jäänyt selkeästi muista pohjoismaista hieman jälkeen, nyt pitäisi pystyä nuo erot saamaan kiinni!
Feminismi on sekä miesten että naisten etu :)

Mulle niitä suurimpia feministisiä idoleita ovat Caitlin Moran, Emma Watson, Li Andersson, Mary Wollstonecraft, Lena Dunham, Malala, Gloria Steinem ja Ellen Page (naistenpäivän kunniaksi tällä kertaa pelkkiä naisia, sori ;p). Olen aivan pienestä pitäen kannattanut tasa-arvoa, joten feminismi tuntui poliittiseksi suuntauksista juuri siltä mulle omimmalta ;) Toki kannatan myös muita poliittisia suuntauksia, esim sosialismia ja vihreää aatetta. Jos mun pitäisi itseäni jollain termillä kuvata, osuisi varmasti punavihreä feministi tai marxilainen feministi lähemmäs maalia ;)