tiistai 21. huhtikuuta 2015

2 inhokki kaupunkiani

Minulla ei varsinaisia inhokki kaupunkeja ole, mutta jotkin kaupungit ei vaan jostain syystä "sytytä". Niissä on ihan mukana käydä, mutta en voisi koskaan kuvitella niissä pidempää aikaa kuin muutamaa päivää viettäväni.

1) Tallinna
Tallinna on tavallaan tosi kaunis ja mukava kaupunki ja musta on ihan kiva tehdä sinne päiväreissu risteilemällä, mutta en kyllä koskaan haluaisi Tallinnassa asua, Tukholmassa taas voisin erittäin mielelläni asua ;) Tukholma on muutenkin jotenkin tosi mun tyylinen kaupunki, Tallinna taas ei.



2) Hamina
Mulla asuu sukulaisia Haminassa ja käytiinkiin siellä perheen kanssa viime elokuussa. Hamina on pieni kaupunki (tosi pieni), ja oli myös omalla tavalla ihan nätti paikka - mutta ei taaskaan (samoin kuin Tallinna) yhtään mun tyylinen kaupunki. Oltiin Haminassa vain yksi päivä ja sinä aikana ehdin jo tylsistyä Haminaan aika pahasti, Raumasta taas pidin todella paljon enemmän.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Masennuksesta

Tulin viime viikolla katsoneeksi Skinsin 4 ensimmäistä tuotantokautta ja täytyy kyllä sanoa että ihan loistava tv - sarja <3
Skinsissä käsitellään ihanan paljon niitä oikeita ongelmia, joita teini-ikään ja aikuiseksi kasvamiseen liittyy. Masennus oli yksi näistä ongelmista (Cassie ja Effy mm. kärsivät siitä) ja sitä käsitellään Skinsissä niinkuin muitakin ongelmia: totuudenmukaisesti, mutta kuitenkaan ketään säälimättä. Jos kaipaatte "olin masentunut, mutta paranin ja nyt olen mielettömän onnellinen ihan koko ajan" - tyylistä sosiaalipornoa, suosittelen mielummin katsomaan vaikkapa jotain tosi - tv - ohjelmaa, enkä Skinsiä. 

Olin koulukiusattu 12 - vuotiaasta aina 15 - vuotiaaksi asti ja myös koko tuon ajan ja jo ennen sitä ja sen jälkeenkin masentunut. En koskaan toki niin pahasti kuin Effy, mutta olin kuitenkin (ja ajoittain olen joskus vieläkin). Ja Effy on ehkä myös kaikista Skins:in hahmoista se, joihin eniten olen pystynyt samaistumaan, mikä on joskus tuntunut myös hieman pelottavaltakin. 


Ensimmäiset "synkät ajatukset" valtasivat mieleni 8 - vuotiaana. Aloin ajatella paljon kuolemaa ja ennen kaikkea sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Kuolemaan liittyvät ajatukseni olivat sekoitus utelialaisuutta ja pelkoa. Halua kuolla nyt heti ja toisaalta halua elää ikuisesti. Minulla on aina ollut omasta mieletäni taipumusta masennukseen ja kaikkein eniten ja pahiten olin masentunut juuri 12 - 15 - vuotiaana. Saattoi hyvin kulua viikkoja etten hymyillyt tai nauranut ollenkaan. 


Nykyään asiat ovat paljon paljon paremmin. Suurimman osan ajasta tunnen olevani onnellinen, tyytyväinen, tasapainossa. En usko koskaan pääseväni yli masennuksesta, aina tulee hetkiä jolloin en pysty tuntemaan joko mitään tai sitten pelkkää kipua. Noina hetkinä yleensä itken ja yritän vain kestää kipua ja tyhjyyttä. Se menee yleensä aina ohi, joskus siinä kestää vain hieman pidempään. Talvisin on myös paljon vaikeampaa kuin keväisin, auringonvalo tekee minusta jotenkin vain niin paljon onnellisemman <3